27.6.2007"Luotsaako uudistuva opetussuunnitelmatyö murroksen läpi?"

Aika on murroksessa ja sen myötä myös koulujen opetussuunnitelmatyö. Vai onko? Lue pohdiskeleva puheenvuoro aiheesta.

Jukka Tikkanen, Jari Sarja, Jouko Laaksonen, Hannu Linturi ja Kaisa Lindström. Otavan Opisto 2006.

Luotsaako uudistuva opetussuunnitelmatyö murroksen läpi?

Elämme murroksen aikakautta. Modernin teollisuusyhteiskunnan rakenteet ovat murtumassa ja matkaamme kohti informaatioyhteiskuntaa. Nykyinen murros vastaa teollista vallankumousta, jolloin uusi teollinen toimintatapa syrjäytti maataloustuotannon. Feodaaliyhteiskunnasta kuoriutui tuolloin teollisuusyhteiskunta. Suhteellisen pitkän vakaamman ajan jälkeen seuraa jällen murros, jolloin muutoksen voimat eivät ole aivan mitättömiä. Oleellista koulutuksen kannalta on, että nykymuotoinen koulu syntyi palvelemaan nimenomaan teollisuusyhteiskunnan tarpeita.

Maailma siis muuttuu, siinä mukana työelämä ja koulutustarpeet. Muuttuuko koulu, ja mikä on opetussuunnitelmien ja opetussuunnitelmatyön rooli muutoksessa? Voiko opetussuunnitelma luotsata koulun läpi murroksen aallokon? Jos voi, täytyykö opetussuunnitelmatyön muuttua ja mihin suuntaan? Tukeeko OPSessori uudistuvaa opetussuunnitelmatyötä, miten?

Oppivan organisaation U-käännös

Suuret muutokset, jollaisia nykyinen murros edustaa, aiheuttavat pelkoa niin yksilöissä kuin organisaatioissakin. Pelko johtaa reaktiiviseen oppimiseen, jolle tyypillistä on vanhan ja totutun toiminnan lisääntynyt volyymi. Tämä puolestaan johtaa epäonnistumisiin ja lisääntyvään ahdistukseen. Vanhat toimintamallit eivät päde muuttuvassa maailmassa. Reaktiivinen oppiminen on luonteeltaan uusintavaa oppimista, jossa vanhat toimintatavat ja mentaaliset mallit kopioidaan sellaisenaan. Reaktiivinen oppiminen ei mahdollista muutosta.

Tämän hetken ehkä tunnetuin oppivien organisaatioiden asiantuntija Peter Senge (2004) kumppaneineen esittelee kirjassaan ”Precence” muutoskuvauksen, jota kutsuvat U-käännökseksi. U-käännös kuvaa prosessia, jossa vanhojen ajattelutapojen muutos johtaa todelliseen toiminnan muutokseen. Se kuvaa samalla organisaatiossa tapahtuvaa oppimisprosessia, jossa yhtälailla yksilö kuin organisaatiokin on oppimisen subjekti.

Prosessi käynnistyy epäilyksestä, että tutut toimintatavat eivät ole enää päteviä. Kyse on omien toimintatapojen ja ajattelumallien tunnistamisesta sekä näkemisestä ne osana laajempaa kokonaisuutta ja toimintakenttää. Nykyhetkelle herkistyminen johtaa muutoksiin tietoisuudessa ja ohjaa ajattelua uudelleen. Muutosprosessin alkuvaiheissa on pitkälti kyse siitä, että tiedostamisen kautta kyetään luopumaan vanhoista ajattelumalleista ja toimintatavoista.

Muutosprosessin vaikein ja työläin vaihe lepää U:n pohjalla. Senge ja kumppanit kuvaavat tätä vaihetta käsitteellä ”presencing”, joka hieman kankeasti käännettynä viittaa läsnäolemiseen. Läsnäoleminen on syvää tietoisuutta nykyhetkestä, kykyä katsoa vallitsevien ennakko-oletusten taakse ja avoimuutta uudelle. Kun vanhasta on kyetty luopumaan (”letting go”), täytyy uskaltaa antaa tulevaisuuden tulla (”letting come”). Tässä muutosprosessin ratkaisevimmassa vaiheessa kyse on identiteetin ja tahtotilan muuntumisesta.

Kun identiteetti ja tahdon suunta on muuttunut, aletaan kipuamaan U:n pohjalta ylöspäin. Vasta hahmollaan olevat uudet toimintatavat ensin ”kuvitellaan”, sitten määritellään ja lopuksi konkretisoidaan, jolloin ne tulevat osaksi uutta rakennetta. Kyse tässä on uusien toimintatapojen ja ajattelumallien realisoinnista, toiminnan muuntamisesta. Tiivistettynä U-käännöksen vaiheet ovat seuraavat:

Muutosprosessi on tyypillisesti kivulias prosessi, mutta pitkällä tähtäimellä tarjoaa organisaatiolle kilpailuetua. Ristiriidoista aiheutuva ahdistus ja kipuilu ovat itse asiassa hyvin tyypillisiä piirteitä perustavaa laatua oleville oppimisprosesseille.

Opetussuunnitelmatyön uudistaminen ja OPSessori

OPSessori tarjoaa mahdollisuuksia toteuttaa opetussuunnitelmatyötä perinteisestä poikkeavilla tavoilla. Se tarjoaa mahdollisuuden opetussuunnitelmatyölle, jota luonnehtivat mm. seuraavat ominaisuudet ja elementit:

OPSessorissa opetussuunnitelmatyö on aiempaan enemmän luonteeltaan prosessimaista. Tätä edesauttaa ympäristön toiminnallisuus, mm. kommentointimahdollisuus ja tekstieditori. Opetussuunnitelmatyö on lisäksi helppo avata tärkeille sidosryhmille. Esimerkiksi työelämäkumppaneilla ja opiskelijoilla on organisaation niin halutessa mahdollisuus osallistua jatkuvaan prosessiin. Muuttuvassa maailmassa staattinen opetussuunnitelma yhä harvemmin tarjoaa merkityksellisiä tavoitteita, osaamisen kuvauksia tai oppisisältöjä. Staattiset opetussuunnitelmat pahimmillaan tarjoavat tutkintoja, jotka valmistavat ammattiin, jota ei muutaman vuoden kuluttua ole olemassa. Nopeasti muuttuva maailma ja työelämä edellyttävät opetussuunnitelmaa, joka on luonteeltaan avoin ja dynaaminen prosessi.

OPSessori voi olla oppivan organisaation kollektiivinen muisti. Kommentointeihin ja keskustelualuille rakentuu organisaation kollektiivinen muisti, mikä on organisaation oppimisen edellytys. Aivan kuten muisti on yksilön oppimisen edellytys. OPSessoriin tallentuu sellaista opetussuunnitelmatyöhön liittyvää tietoa, joka tavallisesti on jäänyt näkymättömäksi. Usein puhutaan hiljaisesta tiedosta. OPSessori voi olla myös organisaatiorajat ylittävä kollektiivinen muisti, kun kommentoinnissa käytetään esim. työelämäkumppaneita ja opiskelijoita. Oppimisen subjekti ei ole yksilö, eikä välttämättä edes yksittäinen organisaatio vaan asiantuntijaverkosto. Lisäksi kommentointien ja keskustelujen dialogimaisuus omalta osaltaan tukee opetussuunnitelman prosessimaista luonnetta.

OPSessorilla toteutettavalle opetussuunnitelmatyölle on lisäksi luonteenomaista hypertekstuaalisuus. Kun opetussuunnitelma pilkotaan, muodostuu opetussuunnitelma aihioista, joita voidaan liittää eri yhteyksiin. Esimerkiksi ammatillisen lisäkoulutuksen opintokokonaisuus voi olla tutkinnon osa, jolloin koulutuksen opetussuunnitelma voidaan rakentaa tutkinnon osasta, sitä ei tarvitse erikseen rakentaa. Myös opintojen henkilökohtaistamiseen hypertekstuaalinen rakenne voi tarjota käyttökelpoisen työvälineen. Jatkuvasti päivittyvät opetussuunnitelma-aihiot takaavat dynaamisen opetussuunnitelman.

Merkillepantavaa on myös se, että dynaaminen ja dialoginen opetussuunnitelmatyö vertautuu nuorille tyypilliseen internetin käyttöön. Nuoret ovat kiinnostuneita nimenomaan netin tarjoamista itse tuottamisen mahdollisuuksista sekä kommunikaatiomahdollisuuksista. Nuoret oppivat tuottamalla ja olemalla vuorovaikutuksessa vertaistensa kanssa. Lisäksi nuorten kulutuskulttuurissa (myös verkossa) korostuu oman jäljen jättäminen yhteiseen kokemukseen. Merkityksellisiä nuorten toimintatavat ovat siksi, että ne voivat olla juuri niitä toiminnan muotoja, joiden suhteen meidän pitäisi olla vastaanottavaisempia (vrt. ”letting come”). Toisaalta ne ovat merkkejä uudesta oppimiskulttuurista, jota myös opetussuunnitelmien pitäisi tukea.

LÄHTEET

Kangas, Sonja. 2005. Kuluttaja – sinä olet tähti. Peili 4/2005.

Kotilainen, Sirkku & Rantala, Leena. 2005. Osallistutaan verkossa! Nuoret Vaikuttamo.net –sivuston käyttäjinä. Nuorisotutkimus 3/2005

Senge, Peter & Scharmer, C. Otto & Jaworski, Joseph & Flowers, Betty Sue.2004. Presence: An Exploration of Profound Change in People, Organizations, and Society. Hardbound, 289 pages.